Kesätyöt takanapäin

Tänään oli sitten viimeinen työpäivä kesätyöpaikassa. Yllätyin kun työkaverit antoivat läksiäislahjakassin. Koskaan aikaisemmin ei ole työstä "kiitetty" noin, se lämmitti (toisinsanoen meinasin tirauttaa pari liikutuksen kyyneltä!:D). Lisäksi eräs työkaveri tuli tuomaan oman pienen lahjan, kuulemma halusi jollain tapaa muistaa. Paketista löytyi pehmoeläin avaimenperä (pieni tiikeri). Läksiäislahjakassista taasen löytyi työtodistus, firman esitteitä (hieman kuivaa mutta ymmärrän kyllä :p), energiansäästölamppu, heijastin firman logolla, minitermari firman logolla sekä parit mainoskynät. Eräs työkaveri varmisteli jo että "saako sitten maaliskuussa soitella omenapuun leikkaustalkoisiin korvausta vastaan?", no toki! Kaikinpuolin kesä oli erittäin mukava...siitä kiitos mukavalle ja ystävälliselle työilmapiirille ja työkavereille :) Nyt voin aloittaa syksyn vieton, kunhan vain saisin tilaamani upeat tuoksukynttilät ja kissa-aiheisen kynttiläkupin!

Kalmanmäellä kummittelee...

Käytiin eilen rauta-aikaisella polttokalmistoalueella. Tunnelma oli paikanpäällä erittäin jännä, toisaalta kovin rauhallinen, mutta silti ehkä "pelotti" hieman:) En kyllä ihan heti menisi sinne pimeällä yksinäni viettämään aikaa. Paikka muistutti Blair Witch elokuvan metsää ja tunnelmaa korosti lähistöltä kantautuvat lasten kiljahdukset :D Kalmistoalueen lähettyviltä löytyi vanha talon kivijalka ja ehjänä säilynyt todella syvä kellarikuoppa...kuinkahan monta elukkaa on sinnekkin pudonnut loukkuun?

Ystäväni N ja hänen miehensä L, L tunnustelee taustalla suuren männyn energioita

Pihlajat ja syksyinen ilta-aurinko

Metsä

Metsä on ollut mulle aina jonkinlainen "henkireikä", lataamo ja energian lähde. Viihdyn metsässä. Rakastan sitä tuoksua mikä siellä leijailee, etenkin näin syksyisin. Pienestä pitäen olen rakastanut metsää. Kävin usein mökillä ollessani sukulaisteni kanssa sienimetsällä tai marjoja poimimassa. Marjastaminen ei ollut niin mieleistä kuin sienestäminen, joten sen ajan haahuilin ympäriinsä metsää tutkien kun muut poimivat marjoja.

Nykyisin kun harrastan valokuvausta aktiivisemmin kuin nuorempana, olen ruvennut ottamaan aina vain enemmän ja enemmän kuvia metsästä (ja luonnosta yleensä). Mulla on kai jokin pakonomainen tarve kuvata kaikki kauniit metsämaisemat, jotta voisin niitä ihastella ja muistella sitä tunnelmaa :) Välillä tulee ihan ikävä kun katselee jotain kuvaa ja rupeaa muistelemaan millainen sää ja tunnelma sillä hetkellä oli.

Rakastan myös metsään liittyvää luontomystiikkaa ja vanhan kansan uskomuksia. Viimeaikoina olen ollut kiinnostunut erityisesti uhrikivistä eli kuppikivistä. Niissä on jotakin todella kiehtovaa. Niiden lähellä on todella mystinen ilmapiiri. Nautin siitä olosta, siitä saa energiaa. Pitänee tähän väliin huomauttaa, että en ole wicca (vaikka kunnioitan luontoa ja uskon jollakin asteella "hömpötyksiin" :D). Olen lukenut paljon aiheesta, mutta se ei ole juuri se mun juttu. Sanoisin ennemminkin olevani jonkin sortin eklektinen metsäpakana. Äitini on parhaillaan tekemässä mulle shamaanirumpua. Kuhan saan valmiin rummun käsiini, aion vihkiä sen vanhan kaavan mukaan käyttöön...tietenkin metsässä!

Itse tekemäni hopeinen pentagrammi uhrikiven kupissa

Luonnon omaa taidetta kelottuneessa puunrungossa

Kurnauh!

Tässä esittäytyy meidän kotiterroristit, pikku tuholaiset, kakkapyllyt! Rakkaille lapsille on jo muotoutunut monenmoista "hellittelynimeä". Muusa (vas.) ja Mörri muuttivat huhtikuun puolessavälissä meille asumaan Kissakoti Kattilasta.

Olen suurimman osan elämästäni haaveillut omasta kissasta, mutta aina saanut "tyytyä" hoitokissoihin. Tosissaan rupesin kissan ottamista miettimään pari vuotta sitten kun erosin entisestä poikaystävästäni. Exä oli allerginen astmaatikko, testien mukaan vain koirille ja lehmille (KYLLÄ!) allerginen, mutta ei silloin viitsinyt ottaa riskiä, että olisi sitten allergisoitunut kissallekin. Muutamalle ystävälleni sanoinkin suhteen vielä kukoistaessa että "sitten jos ero tulee niin otan heti kissan". Ero tuli, mutta kissa ei. Puolitoista vuotta sitten elämääni tuli kissamies (mies, kissaihminen):D Aikamme yhdessä asuttuamme totesimme että voisimme antaa kodin jollekin kodittomalle kisuliiniparalle. Vierailimme Kissakoti Kattilassa ja törmäsimme siellä Muusaan, joka heti otti meidät omakseen. Asia oli päätetty, varasimme Muusan. Seuraavalla kerralla meille ilmoitettiin, että olimme saaneet väärää informaatiota, Muusa luovutettaisiinkin vain yhdessä Mörrin kanssa (olivat olleet edellisessä kodissa yhdessä pennusta lähtien). No meille se kävi! Olimme jo miettineet ottavamme myöhemmin toisen kissan Muusalle seuraksi ja Mörri olisi ollut meidän valinta. Niimpä meille sitten lähti Kattilasta kaksi suloista tuhonaattoria joiden kanssa ei aika todellakaan tule pitkäksi :) Lisää kisuliinien tempauksista myöhemmin, todistusaineiston kera!

Syksy!

Kesätyöt on kohta takanapäin, pari päivää vielä haravointia ja nurmikon leikkuuta. Sitten onkin taas aika koittaa kestää muiden kauhuissaan esitetyt utelut "Mitä sä sitten meinaat tehä". No jaa-a, olen varmaan sitten työtön kunnes toisin todistetaan. Tosiaan, jätin ammattikorkean opiskelut kesken, se paikka ei vain ollut mua varten (kerron asiasta tarkemmin sitten joskus jos jaksan). Tällä hetkellä olen siis kohta työtön, mikä ihana titteli :D Tekemisen puutetta ei tule kuitenkaan ole, paljon on jäänyt kesken kesän aikana kun "ei vaan oo jaksanu työpäivän jälkeen tehä mitään". Voisinkin tehdä ihan listan kaikista keskeneräisistä hommista niin voi sitten viivata yli kun on saanut jotain aikaiseksi ja vaikka laittaa kuvaa tänne jos tulee kuvaamisen arvoista tulosta :D