Talvisia kuvia

Kissojen joululahja

Lahjoitimme joulukortti ja lahjarahat Kissakoti Kattilaan :) Kyllä tuli hyvä mieli kun sai avustaa pieniä kodittomia kehrääviä karvapalleroita <3

Päivitystä

Rupesi metsättämään niin paljon kuunnellessani Moonsorrowin Matkan lopussa biisiä, että piti vaihtaa blogin värimaailmaa enemmän metsäisemmäksi :) Löysin muutaman mielenkiintoisen sivun jota olen tässä jo toista tuntia ahminut...kumpa olisi jo kesä että pääsisi metsään (pääseehän sitä talvellakin, mutta kesällä siellä tuoksuu enemmän metsältä). Lisäsin sivut tuohon linkkilistaani, kannattaa vilkasta :)

edit. vaihdoinkin jo hieman rauhallisemmat värit takaisin :)

Aikainen aatto

Olipa yllätys kun tänään posti kolahti luukusta. Posti toi mm. 2kpl CyberShopin shokkivärejä (violette & burgundy), ystäväpariskunnalta kissa-aiheisen joulutervehdyksen (kortti, avaimenperä ja rintamerkki) ja äitiltä joulukortin (korttiin oli merkattu teksti "eka kortti uudella nimellä"). Tähän vielä lisäksi huuto.netistä huutamani tuotteet elikkä Last Exile Complete Collection dvd-boxi, ihana pitkä hopeaketju (kaikki aikaisemmat ketjuni ovat lyhyitä ja näyttävät kuristavilta) sekä erittäin kaunis vanhantyylinen helmiäiskukkakaulakoru.

Laitoin kortit juuri sinitarralla eteisen seinälle :) Eipä me muita joulukoristeita tarvitakkaan.

Tänään pitää vielä hoitaa pari KELA-asiaa ja sen jälkeen kotiin valmistamaan täytettyjä kesäkurpitsoita ja suklaatryffeleitä...namnam :P~~

Uutta tukkaa pukkaa

Tänään kauppareissulla mukaan tarttui hiustrimmeri. Eilen taas turhauduin näihin haituviin, kun yritin värjätä niitä liilalla värillä ja 3x värinpoisto ei poistanut tarpeeksi vanhaa kestomustaa. Mustasta jäi jäljelle porkkanaväri joka violettiin yhdistettynä näyttää tummalta ruskealta. Päätin sitten leikata hiuksia niin paljon että liila juurikasvu tulee näkyviin :)

Hiustrimmeri on ollut meillä ostoslistalla jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta saatiin se hankittua! Miehelläni lähtee kanssa takkupehko kunhan hänellä alkaa loma :) Itse ajattelin huomenissa testailla trimmeriä...toivotaan että en onnistu skalpeeraamaan itseäni! Ostin kaupasta suklaatryffeli- ja joulutorttuainekset. Huomenna on siis paljon tekemistä :)

Ai niin...pääsen erittäin todennäköisesti Luotsin pajalle ohjaustoiminnan harjoittelijaksi \o/

Haaste

Sain mieheni siskolta haasteen jossa pitää luetella 5 omituista tapaani. Tässäpä sitä luetteloa tulee:)

1. Hermostun todella nopeasti jos huomaan olevani myöhässä (tai pelkään myöhästyväni). Olen aina 5-10min sovittua aikaa aikaisemmin paikanpäällä.

2. En pysty harjoittelemaan viululla jos minulla on yleisöä. Tykkään soittaa itsekseni.

3. Metsään päästyäni saatan viettää aikaa sammalia, puita yms. nuuhkien ja hoen kokoajan mukanaolijoille että "vitsi täällä tuoksuu ihanalta!" tai "eikö ookkin ihana tuoksu!"

4. Edelliseen liittyen...Minulla on pakonomainen tarve päästä aina silloin tällöin ja joskus useastikin metsään kävelemään.

5. Saatamme silloin tällöin huvin vuoksi pukeutua mieheni kanssa hienosti (lue: muut saattavat tuijottaa) ja lähteä kävelylle tai valokuvaamaan :)

Haastan seuraavaksi ystäväni joka on Allerginen elämälle.

Kissa vieköön!

Tänään sain PartyLite tilaukseni kotiinkuljetuksena! Ihanasti tuoksuvia kynttilöitä ja tietenkin kissa-aiheinen kynttiläkuppi :) Kynttilähulluus iski taas...pitäisi päästä hamstraamaan talveksi mahdollisimman paljon kynttilöitä, sekä tuoksuvia että tavallisia!!

Marraskuu

31.10 sanoimme mieheni kanssa maistraatissa "tahdon". Ystävät tulivat 1.11 luoksemme kakkukahville juhlistamaan ja istumaan iltaa,juhlat olivat TODELLA rennot :D Kävimme sunnuntaina mieheni kanssa taas valokuvausretkellä, näytti siltä että yön aikana oli lehdet kuorrutettu sokerilla :)

Mulla on salainen ihailija<3<3

Sain toissapäivänä mielenkiintoisen mailin. Sisältö kuului kutakuinkin näin..."Mä haluan sua, kertoisitko itestäs jotain?Haluisin tavata". Ja sitten oli lueteltu kysymyksiä strategisista mitoista, ulkonäöstä, asuinpaikasta yms. OIKEESTI!!! Siis kuka voi haluta ketään jos ei tiedä kyseisestä halun kohteesta edes ulkonäköä :D Ainakin sain tuosta viestistä hyvät naurut...

Oon aikasemminkin saanut tämän kaltaisen viestin...sitäkin naurettiin. Onko ihmiset nykyään jo näin epätoivoisia että lähestytään tuollaisilla viesteillä...tsiisus.

Sitäpaitsi jos osaisi käyttää googlea niin saisi kyllä selville miltä näytän...
Jotkut ei vaan osaa...

Oksetus...

Huh...nyt ymmärrän mitä ystäväni N tarkoittaa kun ei pysty migreeniltään olemaan koneella, kun sattuu silmiin. Eilen oli ihan kauhea yökötyspäivä. Päätä särki, vatsa sekaisin ja näytön tuijottaminen teki pahaa...makoilin vaan sängyssä. Hitsin PMS >:( Tänään on jo hieman parempi olo, maha on kuitenkin vielä hieman kipeä. Pitäisi joogaan jaksaa lähteä iltasella, saas nähdä jaksaako. Jos sitä kävisi vaan pienellä kävelyllä haukkaamassa happea (ei voi pyöräilläkkään kun loppukesästä paikkaamani kumi vuotaa ja luovutin korjauksen ensi kevääseen). Siellä on kuitenkin aika aurinkoinen ilma, ehkäpä otan kameran mukaan :)

Viikonlopun saldo: rajatietoa ja appivanhempia

Perjantaina suuntasimme kulkumme kohti Helsinkiä. Menimme mieheni vanhemmille yökylään. Lauantaina lähdimme mieheni kanssa Rajatiedon yhteistyö ry:n järjestämille Hengen ja Tiedon messuille, eli lyhyemmin sanottuna rajatietomessuille. Messualue oli laaja (3 kerrosta) ja näytteilleasettajien lista oli monipuolinen. Maistelimme spelttipuuroa, -muroja ja -leipää sekä jalokivivesiä (jotka maistuivat kylläkin kloorilta ja koko homma tuntui hömpötykseltä :D) ja intiaanisokeria. Kävimme myös ilmaisessa elämänvirta- ja hivenainemittauksessa.

Mittaus suoritettiin varvun avulla, niin ainakin meille kerrottiin. Odotin kovasti, että nyt siellä joku huitoo risulla päin näköä, mutta todellisuudessa "varpu" olikin pätkä taivuteltua metallilankaa (pettymys!). No kuitenkin, istuin mittaajaa vastapäätä ja hän alkoi taivuttelemaaan varpua silmät ummessa. Kieltämättä tuntui vähän hassulta, mutta kun kerta oli ilmaista niin pitihän sitä kokeilla. Elämänvirtakenttäni oli kuulemma 190cm kun ihanteellinen kenttä olisi 2m. Seuraavaksi mitattattiin hivenaineprosentit...sain täydet 100% :D Kuulemma kaikki oli kunnossa. Miehelläni ei tullut ihan noin hyviä tuloksia, kenttä taisi olla vain 11cm ja hivenaineetkin olivat todella alhaiset. Ehkä mittaaja aisti hänessä potentiaalisen asiakkaan, joka ostaisi sitä tuhkavettä ja tervahunajaa parantaakseen lukemiaan...mene ja tiedä :D!

Messuilla olisi ollut tarjolla myös aura- ja kirliankuvausta. Aurakuvausta olisi ollut mielenkiintoista testata, mutta se olisi verottanut kukkaroa 15e ja meillä ei ollut paksua lompakkoa mukana. Pitää jättää kuvaukset seuraavaan kertaan.

Kiertelimme messualueella reilut 4 tuntia ja sen kyllä huomasi jaloista. Vaikka emme varanneet messuja varten paljoakaan rahaa mukaan, niin jäihän sieltä kuitenkin esitteiden ja lehtisten lisäksi jotain laukunpohjalle. Ostimme pussillisen intiaanisokeria (maistuu ihan siirapilta <3), tuoksulamppuöjlyä sekä "kihlat". Mieheni halusi edellisten lisäksi ostaa upean palan "ateistia" ja bonsaipuumme alle pienen messinkinorsun.

Meidän "naimissormusket". Sormuksessa kelttiläinen alkusolmu.
Sormukset ostettiin Celtic Jewelryn osastolta.

100% eteeristä inkiväärin kukka öljyä

"Ateistin" palanen olikin ametistia

Ronsu

Pisukisu yllätti

Niimpä niin...eilen illalla kuurasin vessan edustaa :D Muusa-neiti oli taas osoittanut mieltään hiekkalaatikon uumenissa lymyilevälle piilopökäleelle ja päätti tehdä hädät jonnekin muualle. Ja se muualle osui suoraan mun housuille (jotka olin omaa tyhmyyttäni jättänyt ennen suihkuun menoa lattialle). Tänäänkin aamulla neiti yritti kusta kopin eteen, kurkkasin koppiin...ja kas, siellähän oli isot yömakkarat! Heitin kakkendaalit pönttöön ja Muusa meni koppiin pisulle :) Tuo neiti on vaan niin tarkka tuosta kopin hajumaailmasta, jos ei miellytä neidin nenää niin se pissaa vessan lattialle. Ja todettakoon, että vaikka hiekka olisi juuri vaihdettu ja sisältäisi vain yhdet lastit niin jos neiti päättää että se haisee pahalta niin se sitten haisee :D Asiaa on auttanut se, että yleensä laatikon siivouksen yhteydessä ja uusien hiekkojen ilmestyessä rohkaisen Muusaa käymään ensiksi laatikolla ennenkuin litralorottaja Mörri tulee ja kusaisee kollin hajut laatikkoon.

Muusa osaa yllättää myös muilla tavoilla...esimerkiksi raidoittamalla vessan lattian kakkendaalilla! Ikäväähän se on jos on syönyt vahingossa hiuksia ja kikare jää kiinni takalistoon, irtihän se on sieltä saatava! Oli aika koominen näky kun neiti raahasi itseään etutassuilla takatassujen sojottaessa sivuille pylly lattiaa viistäen...Mieheni tuli hätiin, nappasi kissan syliin ja minä nappasin ruskean ihailijan neidin pyllystä pois. Onnellinen loppu :)

Taidekiharat

Tsiisus!

Mies tuli hetki sitten kotiin uuden ADHD-lääkesatsin kanssa. Uudella 100mg:n annostuksella (60mg + 40mg Stratteraa) kuukauden lääkkeet maksavat 385 EUROA O_O!!!!!! Mieheni nielee lääkkeitä siis päälle 4620e/vuosi (tuohon summaan vielä pitäisi lisätä mielialalääkkeet). Onneksi sossu avustaa talouttamme maksamalla mieheni lääkityksen!

Syksyisen kuvausreissun satoa

Syyskaste

Metsänhenki oli iloisella tuulella

Mustikanlehtiä

Tässä oli hyvä istua ja mietiskellä

Puu, jonka alla tulen vihkimään shamaanirumpuni

Männyn lonkeroita

Pentagrammini

Valkohäntäpeuroja

Suomen suurin uhrikivi

Elämää ADHD:n kanssa

Minä olin äiti, siltä se silloin reilu vuosi sitten tuntui..."Nyt on kyllä jo aika mennä nukkumaan","NYT nukkumaan!!!", "Herätyyyys...nyt on jo aika herätä, kello on jo XX iltapäivällä", "Oletko syönyt mitään? En...No syöppäs nyt", "Muistitko ottaa lääkkeet?", "Varo sieltä tulee auto!", "Katsoppas nyt vähän eteesi"...

Miehelläni diagnosoitiin alkuvuodesta ADHD.

Kaikki alkoi siitä, kun "huijasin" hänet terveydenhoitajalle. KYLLÄ!! HUIJASIN! Hän ei olisi muuten mennyt uusimaan mielialalääkettään itse vaan minun oli pakko jotenkin saada hänet terveyskeskukseen. Sanoin vain että "lähdetään kävelylle kun siellä on noin kaunis ilma" ja ennen lähtöä sanoin, että otappa reseptit mukaan :) Terveydenhoitaja varasi hänelle ajan nuorisovastaanoton lääkärille, joka uusi lääkkeen ja oli sitä mieltä että mieheni tilaa pitäisi tutkia paremmin (unettomuutta, levottomuutta, muistiongelmia, suuntavaistottomuus...). Hän antoi lähetteen psykiatriselle polille. Siellä mieheni tapasi kahta eri lääkäriä, ensimmäinen oli ihan hoomoilasena että mikähän sulla nyt oikeen on. Vilautteli diagnoosiksi bipolaarista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa. Olin kauhuissani...itse kerkesin jo tekemään jonkin asteista aivokasvaindiagnoosia :P

Mielialalääkkeen annostusta nostettiin reippaasti, mutta se ei auttanut tarpeeksi. Psykologintutkimuksiin oli varattu aika. 5 päivänä viikossa, 2-3h kerrallaan. Joka päivä olin mukana sairaalalla odottelemassa, myös kaikissa lääkärin ja terveydenhoitajan tapaamisissa...sen takia koska miehelläni ei ole minkäänlaista suuntavaistoa ja hän ei olisi muuten muistanut kertoa mitä oikein jutteli lääkärin kanssa. Mieheni oli tietenkin antanut minulle luvan olla mukana, itse kysyin häneltä että haluaisiko hän minun olevan mukana. Viimeisenä tutkimuspäivänä kysyin häneltä osaisiko ja haluaisiko hän mennä itse sairaalalle. Hän kuitenkin pyysi minut mukaansa. Odottelin odotustilassa. Kun hän sitten tuli psykologin luota hän kertoi että diagnoosi oli testien mukaan ADHD. Olin hieman yllättynyt, mutta samalla tajusin että niinhän se on, sitähän se kaikki "sekoilu" oli ollut! Kotiin päästyämme googletin heti ja löysin ADHD-aikuisten sivun, sieltä löytyi lista "ADHD-aikuinen parhaimmillaan ja pahimmillaan". Mieheni oli 2 poikkeusta lukuunottamatta (huumeisiin koukuttuminen ja rikoksen poluille eksyminen) ADHD-aikuinen PAHIMMILLAAN!

Ensimmäinen lääkäri (joka ehdotteli skitsofreniaa) oli jäänyt työtehtävistään ilmeisesti vuorotteluvapaalle ja menimme tapaamaan toista lääkäriä. Hän määräsi miehelleni Efexor-Depot nimistä lääkettä, mielialalääkitys piti kuulemma lopettaa koska se ei käynyt tuon lääkkeen kanssa. Kuukauden verran mieheni söi Efexoria ja se oli ihan tuskaista aikaa. Mielialat heitteli laidasta laitaan, hän pahoitti mielensä todella herkästi pikkuasioista. Yhdessä vaiheessa hän kieltäytyi syömästä lääkettä, sanoin hänelle että syö edes minun takia että kestän sua. Ihan kuin olisin asunut uhmaikäisen kanssa! Parin päivän päästä postista kolahti uusi lääkärinaika, tällä kertaa ADHD-asiantuntijalle.

Tämä (kolmas) lääkäri tiesi ADHD:sta enemmän kuin kaksi ensimmäistä. Hän oli kauhistunut kun kuuli että miehelleni oli määrätty Efexor-Depot:ia. "Eihän tuota olisi saanut määrätä, heti lopetat sen lääkkeenoton". Hän määräsi uutta lääkettä, Strattera nimistä, melko uutta ADHD-lääkettä. Efexor-Depotit jäi pois kokonaan ja mieheni pystyi aloittamaan uudestaan mielialalääkityksen Stratteran kanssa.

Niin tässä on mennyt nyt jo puolisen vuotta tuolla Strattera-lääkityksellä ja hyvin menee :) Mieheni olotila on tasoittunut ja rauhoittunut. Hän pystyy keskittymään paremmin kuin ilman Stratteraa. Täysin "tavispulliainen" hän ei kuitenkaan ole...aina on pikkasen ADHD:ta, mutta sen kanssa eletään. Välillä sattuu vahinkoja ja lääke unohtuu, mutta se korjaantuu kun ottaa unohtuneen lääkkeen:)

En muuttaisi hänessä mitään <3

Kuntoshoppailua ja joulumietteitä

Todellakin sitä se on aina kun lähdetään miehen kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Tänäänkin vierähti kevyesti reilu 3 tuntia kun käveltiin kaupasta toiseen. Mukaan tarttui upouusi pääkallosuihkuverho, ihana lämmin tummanvioletti kaulaliina, langaton hiiri, kissoille raksuja sekä tiimarin alennusmyynnistä molemmille muistikirjat ja yksi pötkö hopeista kynttilän koristeluainetta. Pitää testata tuo kynttiläväri jos sittenkin huulirasvojen sijaan antaisi joululahjaksi itse koristeltuja kynttilöitä...tai sitten teen kumpiakin.

Huulirasvoista puheenollen, ensimmäiset huulirasvat jähmettyivät ja kiteytyivät mystisesti puikkoihinsa :( Omani jämähti niin tiukkaan että se ei tule enää puikosta ulos...nyyh! Ehkä pitää tilata pieniä kierrekorkillisia purkkeja ja laittaa rasva niihin, helpompi sitten sormella kaivaa sieltä kun vääntää hiki hatussa rasvaa puikosta. Helpointa olisi olla antamatta kellekkään mitään ja vaikka lahjoittaa joululahjoihin kuluvat rahat hyväntekeväisyyteen! :) Ehkä teenkin niin...kohdekin on jo valittuna! Joulussa mukavinta on aaton viettäminen hyvässä seurassa, hyvästä ruuasta nauttien. Karmeinta on JOULUKORTIT!!! Oikeasti...aina pitää miettiä että kelle on nyt "ihan" pakko lähettää kortti ja kenet voi jättää listasta pois. Ja jos päätät jättää jonkun pois tänäkin vuonna niin eikös juuri tämä henkilö lähetä sinulle joulukortin! Eihän siitä pitäisi tuntea mitään huonoa omaatuntoa (vai kirjoitetaanko se omatuntoa?), mutta silti se pistää miettimään että "mitä tuokin nyt ajattelee kun en lähetä sille korttia?". Viime vuonna lähetimme mieheni kanssa ystävillemme ja sukulaisille "itsetehdyt" joulukortit, eli siis kuvasin talvisia maisemia ja teetimme niistä valokuvat. Tänä jouluna voisi joulukorttirahat laittaa myös hyväntekeväisyyteen! Kummipojalleni lähetän joulukortin, olkoon se poikkeus :)

Eli siis ystävät huomio! Meidän lahja + joulukortti teille on iloista mieltä hyväntekeväisyyskohteen...ööh...kohteille :D Joulun jälkeen paljastan sitten kohteen :)

Tulipas sekava kirjoitus...huh

Puolikuu

En malta odottaa kamerani kanssa täysikuuta :)

Näin Sen!

Äitini kävi viime sunnuntaina meillä kylässä. Hän oli tuonut näytille rumpuni, se oli todella kaunis!! Kuviot oli jo raaputettu nahkaan, enää puuttui vain niiden maalaus. Harmi, etten tajunnut ottaa siitä kuvaa...toisaalta se on ehkä parempi kuvata vasta täysin valmiina :) Äiti toi myös kissoille uuden lelun, ketunkäpälän!! Karmivaa ajatellakin, että kissat leikkivät kuolleen eläimen jalalla...mutta ne oikeasti RAKASTAVAT sitä :D Pikku-söpöliinikisuleista tulee hetkessä oikeita petoja kun ne saavat leikkiä tuolla käpälällä. Muusa-neitikin oikein yltyi murisemaan Mörrille kun tämä tuli liian lähelle käpälää :D Käpälä suussa on kiva juosta!

Viikonlopun seikkailut

Jännitystä ja huimia tilanteita riitti...

Perjantaina N ja L tulivat hakemaan meitä puoli yhden maissa ja suuntasimme kulkumme kohti Helsinkiä. Olin fiksuna tulostanut Eniron karttapalvelusta ajo-ohjeet jotta päästäisiin perille ilman turhaa haahuilua. No, kuinkas kävikään!!? Seurattiin Eniron, siis eniron (ei se ansaitse isoa alkukirjainta!) ohjeita..."käänny oikealle Kehä 3 jatka X km", ööh me ajetaan siis länteen päin kun piti nimenomaan ajaa itään! No ei muuta ku ohjeet hittoon ja L suunnisti Vihdintielle jolloin maisemat olivat jo tuttuja ja pääsimme asioimaan Varustelekaan.

Varustelekasta mukaan tarttui armeijan tummansininen villapaita, 2kpl villaisia säärystimiä (aivan ihanat!) ja vihreät armeijahousut. Hintaa tuolle kertyi huimat 26e!! Suosittelen lämpimästi, säärystimet jalassa tuota kauppaa! L osti itselleen panos/aseliivin (?enoleaivanvarmatermistä?). Ostokset maksettuamme suunnittelimme, että nyt mennään syömään kun meillä naisilla oli jo aika kova hätä vessaan. Ei muuta kun tavarat autoon ja menoksi...ei ihan. L huomasi takakontin lukon jotenkin irronneen ja rupesi räpeltämään sitä kiinni. Lukko jotenkuten kunnossa, takaluukku kiinni...."ei *****, missä autonavaimet on!?" Aikansa etsittyään L totesi, että avainten oli pakko olla takakontissa. Takakonttia ei saanut auki kiskomalla, vaikka lukko olikin rikki...ilmeisesti ei tarpeeksi rikki. L haki Varustelekasta työvälineitä (lapio ja rautakanki) jos niillä saisi jotenkin kammettua luukun auki. Ei tepsiny järeät työkalut. Siitä sitten soittamaan poliisille jos he tulisivat murtamaan lukon. Poliisilta annettiin numero päivystävälle lukkosepälle joka hoitelee myös autonlukkoja. L soitti ja selitti tilanteen, tunnin kuluttua pitäisi lukkosepän olla paikalla. Meillä naisilla oli jo aikamoinen hätä ja kyykkypissa Varustelekan parkkipaikalla ei houkuttanut :D Nälkäkin alkoi tulla! Onneksi lähellä oli S-market...ostettiin sieltä vähän evästä, mutta vessaa siellä ei ollut. Ei auttanut muuta kun mennä kysymään Lekan pojilta saako lainata heidän vessaansa, onneksi sai! Lukkoseppä saapui ja tiirikoi lukon auki, rahasti 70e ja matka jatkui. Tässä vaiheessa kello oli lähemmäksi viittä ja Viherpaja menisi kiinni seitsemältä. Päätettiin mennä vasta sen jälkeen syömään ja suunnattiin (valitettavasti) eniron ohjeilla Viherpajalle.

Turhaan ajeltuamme, löydettiin lopulta perille. Viherkasvien määrä oli jotain mieletöntä!! Tietenkin sieltä tarttui mukaan uusi "kikkelikasvi" (vanhaan k-kasviini oli iskenyt jokin mätä ja se on saattohoidossa kukkapenkissä), piikkikruunu ja mansikkakaktus tumanvioletilla "mansikalla". Puoli seitsemän maissa lähdettiin kotia kohti, eniron opastuksella. Helsingistä ajaa tänne Hämeeseen noin tunnin...no olimme jokatapauksessa vasta iltakahdeksan maissa perillä.

Kävimme syömässä vasta perille päästyämme paikallisessa kiinalaisessa. Aivan ihanat ruuat!!!
Kotiin päästyäni kissat nuuhkivat innoissaan uusia kasveja :D Onneksi mitään ei ole vielä syöty! Kiitos vain N ja L reissusta, mukavaa oli ja jännitystä riitti :)

Viherpajan syksyisiä vaahteroita

Sormet syyhyää!

Ei, ei sentään mitään ihottumaa tai allergiaa! Vaan sormeni haluavat päästä tekemään koruja! Aikaisemmin olen tehnyt vain hopeasormuksia ja -riipuksia, mutta nyt olen löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen...helmikorut! Mielessä on pyörinyt jo jonkin aikaa väkertää rannekoru helmistä (helmillä tarkoitan nyt esim. luonnonkivihelmiä...ei makeanveden helmiä). Muutamia tarvikkeita olen jo tilannut, mutta pitäisi vielä saada kaikkea muuta kivaa :D Nettihelmikaupoissa vierähtää helposti parikin tuntia kun ihastelee valikoimia ja aivot raksuttaa ideoita ja ääni pään sisällä huutaa "Toi olis NIIN ihana ja toi ja toi ja toi...". Selatessani helmiaiheisia sivuja törmäsin erääseen helmiblogiin. Ehdottomasti upein helmiblogi mihin olen törmännyt! Oikein korufriikin taivas, mielettömästi silmänruokaa! Suosittelen tarkastamaan kyseisen blogin. Blogi kulkee nimellä HELMETTI. Nyt on pakko pitää taukoa (edes huomiseen asti :D), muuten pää räjähtää ideoista!

Ohjelmaa riittää...

Eilen kävimme miehekkeen kanssa varaamassa maistraatista vihkiajan :) Emme aio pitää mitään suuria juhlia (kumpikaan ei oikein pidä suurista häistä/juhlista). En oikeastaan osaa edes sanoa tuota meidän tulevaa tapahtumaa häiksi...ne on vaan meidän juhlat. Sanasta "häät" tulee pakostikkin mieleen kirkko, valkoinen morsiuspuku, kultaiset sormukset, paljon sukulaisia ja mauttomia häälahjoja :D Meillä on suurin osa täysin päinvastoin...ei ole kirkkoa, valkoista morsiuspukua, ei sormuksia, tosi vähän sukulaisia eikä varmana sitten yhtäkään mautonta häälahjaa :D Tarkoitus olisi kahvittaa ystävät ja sukulaiset, kahdessa erässä koska kahvitus tapahtuu kotonamme.

Asiasta toiseen...viikonloppu tuo tullessaan kaikkea mukavaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä N:n ja L:n kanssa ajelemaan Helsinkiin päin, suuntana Varusteleka ja Viherpaja. Voi sitä tuskaa kun Viherpajan ovi aukeaa :o Se paikka on pakanallekin taivas, etenkin jos sattuu pitämään viherkasveista! Lauantaina taasen on erään foorumin kahvilamiitti. Odotan jo tuota tapaamista kovasti :)

Kesätyöt takanapäin

Tänään oli sitten viimeinen työpäivä kesätyöpaikassa. Yllätyin kun työkaverit antoivat läksiäislahjakassin. Koskaan aikaisemmin ei ole työstä "kiitetty" noin, se lämmitti (toisinsanoen meinasin tirauttaa pari liikutuksen kyyneltä!:D). Lisäksi eräs työkaveri tuli tuomaan oman pienen lahjan, kuulemma halusi jollain tapaa muistaa. Paketista löytyi pehmoeläin avaimenperä (pieni tiikeri). Läksiäislahjakassista taasen löytyi työtodistus, firman esitteitä (hieman kuivaa mutta ymmärrän kyllä :p), energiansäästölamppu, heijastin firman logolla, minitermari firman logolla sekä parit mainoskynät. Eräs työkaveri varmisteli jo että "saako sitten maaliskuussa soitella omenapuun leikkaustalkoisiin korvausta vastaan?", no toki! Kaikinpuolin kesä oli erittäin mukava...siitä kiitos mukavalle ja ystävälliselle työilmapiirille ja työkavereille :) Nyt voin aloittaa syksyn vieton, kunhan vain saisin tilaamani upeat tuoksukynttilät ja kissa-aiheisen kynttiläkupin!

Kalmanmäellä kummittelee...

Käytiin eilen rauta-aikaisella polttokalmistoalueella. Tunnelma oli paikanpäällä erittäin jännä, toisaalta kovin rauhallinen, mutta silti ehkä "pelotti" hieman:) En kyllä ihan heti menisi sinne pimeällä yksinäni viettämään aikaa. Paikka muistutti Blair Witch elokuvan metsää ja tunnelmaa korosti lähistöltä kantautuvat lasten kiljahdukset :D Kalmistoalueen lähettyviltä löytyi vanha talon kivijalka ja ehjänä säilynyt todella syvä kellarikuoppa...kuinkahan monta elukkaa on sinnekkin pudonnut loukkuun?

Ystäväni N ja hänen miehensä L, L tunnustelee taustalla suuren männyn energioita

Pihlajat ja syksyinen ilta-aurinko

Metsä

Metsä on ollut mulle aina jonkinlainen "henkireikä", lataamo ja energian lähde. Viihdyn metsässä. Rakastan sitä tuoksua mikä siellä leijailee, etenkin näin syksyisin. Pienestä pitäen olen rakastanut metsää. Kävin usein mökillä ollessani sukulaisteni kanssa sienimetsällä tai marjoja poimimassa. Marjastaminen ei ollut niin mieleistä kuin sienestäminen, joten sen ajan haahuilin ympäriinsä metsää tutkien kun muut poimivat marjoja.

Nykyisin kun harrastan valokuvausta aktiivisemmin kuin nuorempana, olen ruvennut ottamaan aina vain enemmän ja enemmän kuvia metsästä (ja luonnosta yleensä). Mulla on kai jokin pakonomainen tarve kuvata kaikki kauniit metsämaisemat, jotta voisin niitä ihastella ja muistella sitä tunnelmaa :) Välillä tulee ihan ikävä kun katselee jotain kuvaa ja rupeaa muistelemaan millainen sää ja tunnelma sillä hetkellä oli.

Rakastan myös metsään liittyvää luontomystiikkaa ja vanhan kansan uskomuksia. Viimeaikoina olen ollut kiinnostunut erityisesti uhrikivistä eli kuppikivistä. Niissä on jotakin todella kiehtovaa. Niiden lähellä on todella mystinen ilmapiiri. Nautin siitä olosta, siitä saa energiaa. Pitänee tähän väliin huomauttaa, että en ole wicca (vaikka kunnioitan luontoa ja uskon jollakin asteella "hömpötyksiin" :D). Olen lukenut paljon aiheesta, mutta se ei ole juuri se mun juttu. Sanoisin ennemminkin olevani jonkin sortin eklektinen metsäpakana. Äitini on parhaillaan tekemässä mulle shamaanirumpua. Kuhan saan valmiin rummun käsiini, aion vihkiä sen vanhan kaavan mukaan käyttöön...tietenkin metsässä!

Itse tekemäni hopeinen pentagrammi uhrikiven kupissa

Luonnon omaa taidetta kelottuneessa puunrungossa

Kurnauh!

Tässä esittäytyy meidän kotiterroristit, pikku tuholaiset, kakkapyllyt! Rakkaille lapsille on jo muotoutunut monenmoista "hellittelynimeä". Muusa (vas.) ja Mörri muuttivat huhtikuun puolessavälissä meille asumaan Kissakoti Kattilasta.

Olen suurimman osan elämästäni haaveillut omasta kissasta, mutta aina saanut "tyytyä" hoitokissoihin. Tosissaan rupesin kissan ottamista miettimään pari vuotta sitten kun erosin entisestä poikaystävästäni. Exä oli allerginen astmaatikko, testien mukaan vain koirille ja lehmille (KYLLÄ!) allerginen, mutta ei silloin viitsinyt ottaa riskiä, että olisi sitten allergisoitunut kissallekin. Muutamalle ystävälleni sanoinkin suhteen vielä kukoistaessa että "sitten jos ero tulee niin otan heti kissan". Ero tuli, mutta kissa ei. Puolitoista vuotta sitten elämääni tuli kissamies (mies, kissaihminen):D Aikamme yhdessä asuttuamme totesimme että voisimme antaa kodin jollekin kodittomalle kisuliiniparalle. Vierailimme Kissakoti Kattilassa ja törmäsimme siellä Muusaan, joka heti otti meidät omakseen. Asia oli päätetty, varasimme Muusan. Seuraavalla kerralla meille ilmoitettiin, että olimme saaneet väärää informaatiota, Muusa luovutettaisiinkin vain yhdessä Mörrin kanssa (olivat olleet edellisessä kodissa yhdessä pennusta lähtien). No meille se kävi! Olimme jo miettineet ottavamme myöhemmin toisen kissan Muusalle seuraksi ja Mörri olisi ollut meidän valinta. Niimpä meille sitten lähti Kattilasta kaksi suloista tuhonaattoria joiden kanssa ei aika todellakaan tule pitkäksi :) Lisää kisuliinien tempauksista myöhemmin, todistusaineiston kera!

Syksy!

Kesätyöt on kohta takanapäin, pari päivää vielä haravointia ja nurmikon leikkuuta. Sitten onkin taas aika koittaa kestää muiden kauhuissaan esitetyt utelut "Mitä sä sitten meinaat tehä". No jaa-a, olen varmaan sitten työtön kunnes toisin todistetaan. Tosiaan, jätin ammattikorkean opiskelut kesken, se paikka ei vain ollut mua varten (kerron asiasta tarkemmin sitten joskus jos jaksan). Tällä hetkellä olen siis kohta työtön, mikä ihana titteli :D Tekemisen puutetta ei tule kuitenkaan ole, paljon on jäänyt kesken kesän aikana kun "ei vaan oo jaksanu työpäivän jälkeen tehä mitään". Voisinkin tehdä ihan listan kaikista keskeneräisistä hommista niin voi sitten viivata yli kun on saanut jotain aikaiseksi ja vaikka laittaa kuvaa tänne jos tulee kuvaamisen arvoista tulosta :D