Metsä

Metsä on ollut mulle aina jonkinlainen "henkireikä", lataamo ja energian lähde. Viihdyn metsässä. Rakastan sitä tuoksua mikä siellä leijailee, etenkin näin syksyisin. Pienestä pitäen olen rakastanut metsää. Kävin usein mökillä ollessani sukulaisteni kanssa sienimetsällä tai marjoja poimimassa. Marjastaminen ei ollut niin mieleistä kuin sienestäminen, joten sen ajan haahuilin ympäriinsä metsää tutkien kun muut poimivat marjoja.

Nykyisin kun harrastan valokuvausta aktiivisemmin kuin nuorempana, olen ruvennut ottamaan aina vain enemmän ja enemmän kuvia metsästä (ja luonnosta yleensä). Mulla on kai jokin pakonomainen tarve kuvata kaikki kauniit metsämaisemat, jotta voisin niitä ihastella ja muistella sitä tunnelmaa :) Välillä tulee ihan ikävä kun katselee jotain kuvaa ja rupeaa muistelemaan millainen sää ja tunnelma sillä hetkellä oli.

Rakastan myös metsään liittyvää luontomystiikkaa ja vanhan kansan uskomuksia. Viimeaikoina olen ollut kiinnostunut erityisesti uhrikivistä eli kuppikivistä. Niissä on jotakin todella kiehtovaa. Niiden lähellä on todella mystinen ilmapiiri. Nautin siitä olosta, siitä saa energiaa. Pitänee tähän väliin huomauttaa, että en ole wicca (vaikka kunnioitan luontoa ja uskon jollakin asteella "hömpötyksiin" :D). Olen lukenut paljon aiheesta, mutta se ei ole juuri se mun juttu. Sanoisin ennemminkin olevani jonkin sortin eklektinen metsäpakana. Äitini on parhaillaan tekemässä mulle shamaanirumpua. Kuhan saan valmiin rummun käsiini, aion vihkiä sen vanhan kaavan mukaan käyttöön...tietenkin metsässä!

Itse tekemäni hopeinen pentagrammi uhrikiven kupissa

Luonnon omaa taidetta kelottuneessa puunrungossa