Kurnauh!

Tässä esittäytyy meidän kotiterroristit, pikku tuholaiset, kakkapyllyt! Rakkaille lapsille on jo muotoutunut monenmoista "hellittelynimeä". Muusa (vas.) ja Mörri muuttivat huhtikuun puolessavälissä meille asumaan Kissakoti Kattilasta.

Olen suurimman osan elämästäni haaveillut omasta kissasta, mutta aina saanut "tyytyä" hoitokissoihin. Tosissaan rupesin kissan ottamista miettimään pari vuotta sitten kun erosin entisestä poikaystävästäni. Exä oli allerginen astmaatikko, testien mukaan vain koirille ja lehmille (KYLLÄ!) allerginen, mutta ei silloin viitsinyt ottaa riskiä, että olisi sitten allergisoitunut kissallekin. Muutamalle ystävälleni sanoinkin suhteen vielä kukoistaessa että "sitten jos ero tulee niin otan heti kissan". Ero tuli, mutta kissa ei. Puolitoista vuotta sitten elämääni tuli kissamies (mies, kissaihminen):D Aikamme yhdessä asuttuamme totesimme että voisimme antaa kodin jollekin kodittomalle kisuliiniparalle. Vierailimme Kissakoti Kattilassa ja törmäsimme siellä Muusaan, joka heti otti meidät omakseen. Asia oli päätetty, varasimme Muusan. Seuraavalla kerralla meille ilmoitettiin, että olimme saaneet väärää informaatiota, Muusa luovutettaisiinkin vain yhdessä Mörrin kanssa (olivat olleet edellisessä kodissa yhdessä pennusta lähtien). No meille se kävi! Olimme jo miettineet ottavamme myöhemmin toisen kissan Muusalle seuraksi ja Mörri olisi ollut meidän valinta. Niimpä meille sitten lähti Kattilasta kaksi suloista tuhonaattoria joiden kanssa ei aika todellakaan tule pitkäksi :) Lisää kisuliinien tempauksista myöhemmin, todistusaineiston kera!